Savun seassa
satavuotinen perinne
Sydänmaan tervanpoltto elvytettiin vuonna 1983 Mäkilän tilan vanhalle hautapaikalle Nummiojalle. Vuodesta 2003 hauta paloi Löytäneen lammen rannalla, ja viimeinen poltto tehtiin vuonna 2022. Yhdestä haudasta saatiin noin 500 litraa tervaa — ja siihen tarvittiin tuhat talkootuntia. Sydänmaan kyläyhdistyksen kruununjalokivi vuosikymmenten ajan.
Mäkilän tilalta Löytäneen lammelle
Sydänmaan alueella tervaa poltettiin laajemmin jo 1800-luvulla. Yksi alueen tunnetuimmista paikoista oli Mäkilän tila Nummiojalla — Vuokko Hakanperän kotitila. Tervahautapaikka oli yli sata vuotta vanha. Väinö Mäkilä muisteli isänsä Juha Mäkilän polttaneen hautaa jo 1800-luvun puolella, ja hän itse jatkoi työtä tervapräkärinä vuosikymmenien ajan. Edellisen kerran tästä haudasta tervaa tiputettiin vuonna 1966, viimeisinä Säkylässä — mukana olivat silloin Mäkilän pojat Vieno ja Viljo.
Kyläyhdistys päätti elvyttää perinteen. Ensimmäinen oma hauta kunnostettiin Mäkilän vanhalle paikalle vuonna 1983. Samaan paikkaan poltettiin vielä kaksi kertaa myöhemmin. Sen jälkeen toiminta siirtyi Löytäneen lammen rannalle, jossa hautaa poltettiin vuoteen 2022 saakka — viimeisenä kertanaan.
Mäkilöiden jälkeen tervamestareina toimivat Kalle Valo, Lasse Hakanperä ja Toivo Leppänen. Kalle Valo jaksoi tulla viimeisiin vuosiinsa saakka tervahaudalle piippunysä suupielessä, rohtiminen pellavapaita yllään ja lierihattu päässään, luoden tilaisuuteen ainutlaatuisen vanhan ajan tunnelman. Tunnelmaa toi myös haitarimusiikki, jota esitti Manu Tuomola.
Viimeinen poltto vuonna 2022
Viimeinen hauta
Sydänmaan kyläyhdistys poltti viimeisen tervahaudan Löytäneen lammen rannalla vuonna 2022. Lähes 40 vuoden mittainen aktiivinen hautapolttoperinne 1983–2022 päättyi tähän.
Maa-alueen sopimus päättyi
Hauta-alueen maanvuokrasopimus Löytäneellä päättyi, eikä uutta soveltuvaa paikkaa tervahaudalle ole löytynyt. Hyvä hautapaikka vaatii etäisyyttä asutuksesta, sopivan maaperän ja luvat — yhdistelmänä vaikea yhtälö.
Alue palautettu luonnolle
Entinen hauta-alue on siivottu. Tervahaudasta, kioskivaunusta tai muista rakenteista ei ole enää jälkiä paikalla. Tervaa ja hiiliä ei ole enää saatavilla — viimeisen polton tuotanto on myyty pois.
Tervalla tunnetuksi -hanke
Kun Sydänmaa nousi otsikoihin
Vuonna 2003 kyläyhdistys sai TE-keskukselta tukea Tervalla tunnetuksi -hankkeeseen. Hankkeen avulla lisättiin tervahauta-alueen viihtyisyyttä ja toimivuutta. Tervaa myös tuotteistettiin: Pirkko Virtanen ja Taina Markkula valmistivat tervasaippuaa, ja kokeiltiin myös löylytervan tekemistä.
Samana vuonna tuli EU:n suunnasta huhuja, joiden mukaan tervan myynti ja käyttö saatettaisiin kokonaan kieltää. Asia ei toteutunut, mutta uhka nosti Sydänmaan tervanpolton lehdistöön ja televisioon ympäri Suomen. Vuoden 2003 tervatapahtuma onnistui yli odotusten — ja yhdistyksen onneksi.
Kyläpäällikkö Taina Markkulasta leivottiin hankkeen yhteydessä Tervakuningatar, ja sitä titteliä hän on siitä lähtien arvokkaasti kantanut. — 30-vuotishistoriikki, 2009
Tervakuningatar-titteli ei ollut pelkkä leikki — se teki sekä tervanpolttoa että koko kyläyhdistyksen toimintaa tunnetuksi paljon Säkylän rajojen ulkopuolelle.
Lue yhdistyksen koko historia →Miten terva tehdään – kannosta tervatynnyriin
Tervahaudan poltto vaiheittain on yksi vanhimmista Satakunnan perinteistä. Yksi hauta vaati 10–20 kuutiota tervaista puutavaraa, parisen viikkoa palamista ja noin tuhat talkootyötuntia. Vanhalla Mäkilän paikalla poltettiin perinteisesti tervaisia mäntykantoja, Löytäneellä polttoaineena olivat tervaiset klapit. Alla kuvataan kuusi vaihetta, jotka jokainen tervapräkäri Sydänmaalla tunsi.
1 · Puutavaran valmistus
- Mäkilällä: tervaiset mäntykannot nostettiin ja pilkottiin pilkkeiksi vanhan tavan mukaan
- Löytäneellä: polttoaineena olivat tervaiset klapit
- 10–20 kuutiota puutavaraa per hauta
- Haudan koko ratkaisi määrän
2 · Haudan latominen
- Pilkkeet tai klapit ladottiin haudan pohjalle
- Lyötiin piukkaan puunuijalla
- Sopiva tiiviys oli kriittinen
- Tervamestari vastasi työstä
3 · Peittäminen
- Hauta peitettiin purulla
- Päälle vanhan haudan tuhka
- Sammalia eristeeksi
- Hapettomat olosuhteet syntyivät
4 · Sytytys ja kytöpoltto
- Sytytettiin täydestä tulitikkuaskista
- Sytyttäjä sai sytytysryypyn viinapullosta
- Hautaa kytytettiin, ei poltettu avoliekillä
- Korkea lämpö irrotti tervan puusta
- Musta liekki = terva paloi — palokohta tukahdutettiin heti
- Vahdittiin yötä päivää, parisen viikkoa
5 · Tervan ja tervankusen tippuminen
- Terva valui haudan pohjalle ja otettiin talteen putken kautta
- Hyvää hautatervaa ~500 litraa per hauta
- Tervankusi erottui tynnyrin pohjalle sivutuotteena
- Tervankusi = klapien kosteus + tervaa — ohuempi neste
- Käytettiin esim. puun kyllästämiseen ja saunatuoksuna
6 · Sammuttaminen ja hiilet
- Hauta sammutettiin kun terva oli loppunut
- Hiilet siivilöitiin talteen
- Tuhkaa säästettiin seuraavaa hautaa varten
- Tervat ja hiilet myyntiin
Tervamestarit aikojen saatossa
- Juha Mäkilä (1800-luku)
- Väinö Mäkilä — tervapräkärinä vuosikymmeniä
- Vieno ja Viljo Mäkilä (vuoteen 1966)
- Kalle Valo (1983 →)
- Lasse Hakanperä
- Toivo Leppänen
Mitä onnistuminen vaati
- 10–20 m³ tervaista puutavaraa (kannot tai klapit)
- Sammalia, purua ja vanhan haudan tuhkaa
- Tervamestari ja vahtivuorot 2 viikoksi
- Tuhat talkootyötuntia
- Säätä — sade liian alkuvaiheessa pilasi haudan
Sytytys, tanssit ja moottoreiden mörinä
Tervahauta ei ollut pelkkää teknistä työtä. Sytytystilaisuudet olivat aina näytön paikkoja ja sytyttäjiksi saatiin vuosien varrella lehdistöä, suuria perheitä ja tunnettuja ihmisiä Säkylästä ja muualta Suomesta. Hauta sytytettiin aina täydestä tulitikkuaskista ja sytyttäjä sai mukanaan sytytysryypyn viinapullosta.
Tervahaudan tanssit pidettiin ensimmäisenä lauantaina, kun terva oli alkanut tippua ja sitä saatiin jo myyntiin. Haudan läheisyydessä oli laavu, jossa pidettiin yhteislauluiltoja. Seudun motoristit kokoontuivat vuosittain tervahaudalle Kylähullujen kokoontumisajojen merkeissä, ja siellä pidettiin myös petanque-kisoja.
Kyläyhdistys oli kunnostanut tervahauta-alueelle kioskivaunun, jossa oli kylmätilat ja grilli. Myynti oli aina taattu — tervahaudalla vieraili vuosittain satoja ihmisiä. Sekä terva että haudasta siivilöidyt hiilet myytiin, osa jo ennakkovarausten perusteella.
Tervahauta kuvissa
Jos sinulla on kuvia tervahaudoista vuosien varrelta, otamme niitä mielellämme vastaan kyläyhdistyksen arkistoon.
Kysymyksiä tervanpoltosta
Miten terva tehdään tervahaudassa?
Tervahaudan poltto vaiheittain: (1) valmistetaan 10–20 m³ tervaista puutavaraa (mäntykantoja tai klapeja), (2) ladotaan ne hautaan ja lyödään piukkaan puunuijalla, (3) peitetään hauta purulla, vanhan haudan tuhkalla ja sammalilla, (4) sytytetään täydestä tulitikkuaskista ja kytytetään noin kaksi viikkoa yötä päivää vahtien, (5) kerätään valuva terva tynnyriin (~500 l per hauta), ja (6) sammutetaan ja siivilöidään hiilet talteen. Tärkeintä: tervaa ei polteta, hautaa kytytetään hapettomissa olosuhteissa – korkea lämpö irrottaa tervan puusta.
Mikä on tervapräkäri?
Tervapräkäri on vanha satakuntalainen murteellinen nimitys tervahaudan ammattimaiselle polttajalle eli tervamestarille. Sydänmaalla esimerkiksi Väinö Mäkilä toimi tervapräkärinä Nummiojan Mäkilän tilalla useita vuosikymmeniä. Sana on yksi monista tervanpoltto-perinteen elävistä murresanoista Satakunnassa.
Milloin tervanpolttoperinne elvytettiin Sydänmaalla?
Sydänmaan kyläyhdistys elvytti perinteen vuonna 1983 polttamalla ensimmäisen oman haudan Nummiojan Mäkilän tilalle, vanhalle yli sata vuotta vanhalle tervahautapaikalle. Samaan paikkaan poltettiin vielä kaksi kertaa myöhemmin, jonka jälkeen toiminta siirtyi Löytäneen lammen rannalle.
Missä Sydänmaan tervahaudat sijaitsivat?
Ensimmäiset polttoaikakaudet 1983 alkaen tapahtuivat Mäkilän tilan vanhalla tervahautapaikalla Nummiojalla. Sen jälkeen toiminta siirtyi Löytäneen lammen rannalle, jossa viimeinen hauta poltettiin vuonna 2022. Alue on nyttemmin siivottu eikä tervahaudasta, kioskivaunusta tai muista rakenteista ole enää jälkiä.
Miksi tervanpoltto Sydänmaalla lopetettiin?
Kyläyhdistyksen maa-alueen vuokrasopimus Löytäneen lammen rannalla päättyi vuonna 2022, eikä uutta soveltuvaa paikkaa tervahaudalle ole löytynyt. Hyvä hautapaikka vaatii etäisyyttä asutuksesta, sopivan maaperän ja luvat — yhdistelmänä vaikea yhtälö. Aktiivinen perinne 1983–2022 päättyi siten viimeiseen polttoon Löytäneellä.
Kuinka paljon tervaa yhdestä haudasta saatiin?
Hyvää hautatervaa saatiin noin 500 litraa per hauta. Hauta paloi parisen viikkoa ja sitä vahdittiin yötä päivää. Yhden haudan poltto vaati noin tuhat talkootyötuntia puutavaran valmistuksesta sammutukseen. Tärkeää oli että tervaa ei poltettu — hautaa kytytettiin niin, että korkea lämpö irrotti tervan puusta. Jos haudasta nousi musta liekki, se oli merkki tervan palamisesta, ja palokohta tukahdutettiin heti.
Mikä on tervankusi?
Tervankusi oli Löytäneen polttojen sivutuote: tervaisten klapien kosteus sekoittui tervaan ja erottui tynnyrin pohjalle ohuemmaksi nesteeksi. Sitä käytettiin esimerkiksi puun kyllästämiseen ja saunatuoksuna. Aiemmin Mäkilällä polttoaineena olivat mäntykannot, ja sivutuotetta tuli vähemmän.
Kuka on Tervakuningatar?
Sydänmaan kyläyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, kyläpäällikkö Taina Markkula sai nimen Tervakuningatar vuoden 2003 Tervalla tunnetuksi -hankkeen yhteydessä. Hanke nosti perinnetervanpolton valtakunnalliseen julkisuuteen.
Voiko Sydänmaan tervaa tai hiiliä vielä ostaa?
Ei. Vuoden 2022 viimeisen polton terva ja hiilet on myyty pois, eikä uutta tuotantoa tule. Jos sinulla on muistoja, valokuvia tai tarinoita Sydänmaan tervahaudoilta, otamme niitä mielellämme talteen kyläyhdistyksen arkistoon.
Kymmenvuotiaista 90-vuotiaisiin
Koko perheen työ
Tervahaudan poltto oli aina koko perheen työtä. Talkoolaisten ikähaitari ulottui tyypillisesti kymmenestä vuodesta yli yhdeksäänkymmeneen — ja jokaiselle löytyi jotakin tekemistä.
Lasse Hakanperä
”Tervanpolttoa ei voi oppia muutoin kuin olemalla itse siinä mukana.”
Historiikki 2009
Tervanpolton historian osuus tällä sivulla pohjautuu Hannele Rouhiaisen kirjoittamaan 30-vuotishistoriikkiin (Juvankoski, Oripää 2009), kirjoittajan luvalla. Lataa historiikki PDF →
Onko sinulla kuvia tai muistoja tervahaudoilta?
Kerätään tarinaa talteen niin kauan kuin tekijöitä on vielä joukossamme. Jos sinulla on valokuvia, lehtileikkeitä tai muistoja Sydänmaan tervahaudoista vuosilta 1983–2022 — varsinkin vanhalta Mäkilän paikalta tai ensimmäisten Löytäneen polttojen ajalta — otamme niitä mielellämme talteen kyläyhdistyksen arkistoon.
Tietoa Sydänmaan tervanpoltosta avaa lukemaan
Sydänmaan Kyläyhdistys ry harjoitti aktiivista tervanpolttoperinnettä vuosina 1983–2022 Säkylän länsiosissa Satakunnassa. Tervanpoltto on yksi Satakunnan vanhimmista perinteistä, ja Sydänmaalla se elvytettiin vuonna 1983 vanhalle Mäkilän tilan tervahautapaikalle Nummiojalle. Vuodesta 2003 hauta paloi Löytäneen lammen rannalla. Viimeinen hauta poltettiin vuonna 2022, kun maa-alueen vuokrasopimus päättyi eikä uutta soveltuvaa paikkaa löytynyt. Entinen hauta-alue on nyttemmin siivottu eikä tervahaudasta tai kioskivaunusta ole enää jälkiä paikalla.
Miten terva tehdään – tervahaudan poltto vaiheittain
Perinteinen suomalainen tervanpoltto tapahtuu tervahaudassa, ei avoliekillä. Prosessissa on kuusi päävaihetta: (1) tervaisen puutavaran valmistus (mäntykannot tai klapit, 10–20 m³), (2) haudan latominen ja tiivistäminen puunuijalla, (3) haudan peittäminen purulla, vanhan haudan tuhkalla ja sammalilla hapettomien olosuhteiden saavuttamiseksi, (4) sytytys täydestä tulitikkuaskista ja kytöpoltto noin kahden viikon ajan yötä päivää vahtien, (5) tervan kerääminen putken kautta tynnyriin (~500 l per hauta) sekä sivutuotteena tervankusen erottuminen, ja (6) haudan sammuttaminen ja hiilten siivilöinti talteen. Yhden haudan poltto vaati noin tuhat talkootyötuntia. Avainsääntö: tervaa ei polteta, hautaa kytytetään – korkea lämpö irrottaa tervan puusta.
Perinteen historia
Mäkilän tilalla, Vuokko Hakanperän kotitilalla Nummiojalla, tervaa oli tippunut hautoihin yli sata vuotta. Väinö Mäkilä muisteli isänsä Juha Mäkilän polttaneen hautaa jo 1800-luvun puolella. Edellisen kerran tästä haudasta tervaa tiputettiin vuonna 1966, viimeisinä Säkylässä — mukana olivat tällöin Mäkilän pojat Vieno ja Viljo. Sydänmaan kyläyhdistys käynnisti perinteen elvyttämisen vuonna 1983 ja jatkoi sitä keskeytyksettä vuoteen 2022 saakka.
Tervamestarit ja tervapräkärit
Mäkilöiden jälkeen tervamestareina toimivat Kalle Valo, Lasse Hakanperä ja Toivo Leppänen. Tervamestari – vanhalla nimellä tervapräkäri – vastasi haudan latomisesta, tiivistämisestä ja palamisen valvonnasta yötä päivää. Sana tervapräkäri on Satakunnassa elänyt vanha murteellinen nimitys tervahaudan ammattilaiselle. Väinö Mäkilä toimi tervapräkärinä Mäkilän tilalla Nummiojalla useita vuosikymmeniä ennen kuin perinne elvytettiin kyläyhdistyksen voimin 1983.
Tervahaudan vaiheet ja kytemällä polttaminen
Yhden tervahaudan poltto sisälsi useita vaiheita. Vanhalla Mäkilän paikalla polttoaineena käytettiin tervaisia mäntykantoja, jotka nostettiin ja pilkottiin pilkkeiksi. Löytäneellä polttoaineena olivat tervaiset klapit. Puutavara ladottiin hautaan ja lyötiin piukkaan puunuijalla, jonka jälkeen hauta peitettiin purulla, vanhan haudan tuhkalla ja sammalilla. Sytytys tehtiin täydestä tulitikkuaskista. Hautaa kytytettiin, ei poltettu avoliekillä — korkea lämpö irrotti tervan puusta hapettomissa olosuhteissa. Jos haudasta nousi musta liekki, se oli merkki tervan syttymisestä, ja palokohta tukahdutettiin välittömästi. Hauta paloi parisen viikkoa ja sitä vahdittiin yötä päivää. Yksi hauta vaati 10–20 kuutiota puutavaraa ja noin tuhat talkootyötuntia, ja siitä saatiin hyvää hautatervaa noin 500 litraa.
Tervankusi sivutuotteena
Löytäneen polttojen yhteydessä tervan rinnalla syntyi sivutuotteena tervankusi: tervaisten klapien kosteus sekoittui tervaan ja erottui tynnyrin pohjalle ohuempana nesteenä. Tervankusta käytettiin esimerkiksi puun kyllästämiseen ja saunatuoksuna. Aiemmin Mäkilän kantoja poltettaessa sivutuotetta tuli vähemmän.
Tervalla tunnetuksi -hanke 2003
Vuonna 2003 kyläyhdistys sai TE-keskukselta tukea Tervalla tunnetuksi -hankkeeseen. Hankkeen avulla parannettiin tervahauta-alueen viihtyisyyttä ja toimivuutta, ja tervaa tuotteistettiin. Pirkko Virtanen ja Taina Markkula valmistivat tervasaippuaa, ja kokeiltiin myös löylytervan tekemistä. Samana vuonna EU:n suunnasta tulleet huhut tervan myynnin mahdollisesta kieltämisestä nostivat Sydänmaan tervanpolton valtakunnalliseen julkisuuteen. Yhdistyksen puheenjohtaja, kyläpäällikkö Taina Markkula sai tällöin nimen Tervakuningatar.
Tapahtumat tervahaudalla
Tervahaudan ympärillä järjestettiin monenlaista oheisohjelmaa. Sytytystilaisuudet kokosivat satoja vieraita. Tanssit pidettiin ensimmäisenä lauantaina, kun terva oli alkanut tippua ja sitä saatiin jo myyntiin. Lähistön laavulla pidettiin yhteislauluiltoja. Seudun motoristit kokoontuivat vuosittain tervahaudalle Kylähullujen kokoontumisajojen merkeissä. Paikalla pidettiin myös petanque-kisoja. Tervahauta-alueelle oli kunnostettu kioskivaunu, jossa oli kylmätilat ja grilli.
Perinteen päätös 2022
Sydänmaan kyläyhdistys poltti viimeisen tervahaudan Löytäneen lammen rannalla vuonna 2022. Hauta-alueen maanvuokrasopimus päättyi, eikä uutta soveltuvaa paikkaa tervahaudalle ole löytynyt. Hyvä hautapaikka vaatii etäisyyttä asutuksesta, sopivan maaperän ja viranomaisluvat. Entinen hauta-alue Löytäneellä on siivottu — tervahaudasta, kioskivaunusta tai muista rakenteista ei ole enää jälkiä paikalla.
Tervan ja hiilten saatavuus
Sydänmaan kyläyhdistyksen tervaa tai hiiliä ei ole enää saatavilla. Viimeisen polton (2022) tuotanto on myyty pois, eikä uutta tule. Aktiivisina toimintavuosina sekä terva että haudasta siivilöidyt hiilet myytiin, usein osa jo ennakkovarausten perusteella.
Yhteystiedot
Jos sinulla on valokuvia, lehtileikkeitä tai muistoja Sydänmaan tervahaudoilta vuosilta 1983–2022, ne otetaan kiitollisina vastaan kyläyhdistyksen arkistoon. Yhteystiedot löytyvät sivuston Yhteystiedot-sivulta.
Lähde
Tämän sivun historiaosuus 1983–2009 pohjautuu Hannele Rouhiaisen kirjoittamaan Sydänmaan kyläyhdistys ry:n 30-vuotishistoriikkiin (1979–2009, Juvankoski, Oripää 2009), kirjoittajan luvalla. Vuosien 2009–2022 tarkempi dokumentointi täydennetään yhdistyksen arkistosta ja haastatteluin.